|
Olipa kyseessä jokin usean puolueen vaaliliitto, sitoutumattomien yhteinen lista tai yhden puolueen ehdokaslista, jokaiselta listalta löytyy yksi ehdokas, joka on äänestäjän mielestä kaikista huonoin kyseisellä listalla. Jokaiselta listalta löytyy yksi ehdokas, jota äänestäjä voi pitää vaikkapa vaalikoneen vastausten perusteella huonoimpana.
Äänestäjä ei voi tietää etukäteen, ketkä ehdokkaat ehdokaslistoilta tulevat valituiksi. Äänestäjä voi silti yrittää pelata äänensä siten, että kaikista ehdokkaista huonoin ei tulisi valituksi. Sitä varten äänestäjän kannattaa laittaa ehdokaslistat paremmuusjärjestykseen ja käyttää ehdokaslistan laatukriteerinä kunkin listan huonointa ehdokasta. Näin äänestäjä voi varmistaa, että hänen äänensä ei hyödytä (hänen omasta mielestään) huonointa ehdokasta.
On täysin mahdollista, että paras ja huonoin ehdokas löytyvät samalta ehdokaslistalta. On täysin mahdollista, että siltä listalta pääsee läpi yksi. On täysin mahdollista, että ainoa läpi päässyt on juurikin kaikista huonoin listan ehdokkaista.
Mikään ei takaa, että enemmistön tahto toteutuisi d'Hondt vaalitavassa, joka on meillä Suomessakin käytössä. Ehdokaslistan ulkopuolella toimii suhteellisuus, mutta ei listan sisäpuolella. Listan sisäpuolella ehdokkaat järjestetään järjestykseen yksinkertaisesti ehdokkaiden äänisaaliiden mukaan.
Huonompiakin vaalitapoja maailmalla on käytössä, mutta myös d'Hondt on kaukana täydellisestä.
Monille saattaa tulla yllätyksenä ja täysin uutena asiana, että vaalitapa saattaisi myötävaikuttaa kaikista huonoimman ehdokkaan valituksi tulemiseen. Niin asia silti on. Annan tässä valaisevan esimerkin:
Oletetaan että on jokin ehdokaslista, jossa on kolme ehdokasta; A, B ja C. Sitten on 10 äänestäjää, jotka äänestävät kyseisen ehdokaslistan hyväksi. Kuusi äänestäjää on sitä mieltä, että ehdokas A on aivan kelvoton, mutta ehdokkaat B ja C ovat suunnilleen yhtä hyviä. Neljä äänestäjää pitää kaikkia ehdokkaita lähes yhtä hyvinä, mutta heidän mielestään ehdokas A on niukasti paras. Kuinka vaaleissa käy?Äänestäjän kannattaa olla rehellinen itselleen. Jos äänestäjä ei tiedä, kuten ei yleensä tiedäkään, kenellä ehdokaslistan ehdokkaalla on parhaat mahdollisuudet tulla valituksi, äänestäjän ei kannata uskotella itselleen muka tietävänsä tai arvaavansa hyvin. Murphyn lain mukaan homma menee kuitenkin pieleen. Jos taas äänestäjä on sellaisessa etuoikeutetussa asemassa, että hänellä oikeasti on hallussaan jotain salattua tietoa, silloin hän ei totisesti tarvitse näitä neuvoja.
Käy juuri niin kuin ei pitäisi. Ehdokkaat B ja C saavat molemmat kolme ääntä ja ehdokas A saa neljä ääntä, mikä riittää voittoon. Ei auttanut rehellisyys vaaleissa, vaan huonoin voitti. Jos ehdokas A:n vastustajat olisivat taktikoineet ja ensin valinneet, kannattavatko he ehdokasta B vai C, he olisivat välttäneet kaikista kehnoimman tuloksen. Tällainen taktikointi onnistuu pienessä mittakaavassa, mutta valtakunnallisissa vaaleissa ei.
Lukijalle pähkinä: Paraneeko hyvän vaalituloksen todennäköisyys, jos ehdokaslistalla on useampia ehdokkaita?
Rautalangasta väännettynä vielä:
Vaihtoehtoinen strategia: Jos et löydä mitään kelvollista vaihtoehtoa, jätä äänestämättä. Tosin tällä tavoin menetellen et voi vaikuttaa vaalien tulokseen. Tarkemmin ajatellen kyse ei sitten enää olekaan strategiasta, vaan vapaaehtoisesta luovutuksesta.
Oliko kiinnostavaa asiaa? Kopioi sivullesi linkki:
<a href="http://www.iki.fi/no/vaalit.html" target=_blank>Vaalit</a> |