|
On mahdollista järjestää yhteiskunta siten, että poliittisilla puolueilla ei ole siinä mitään perustuslaillista erityisasemaa, toisin kuin esimerkiksi Suomessa nykyään on. Toisin sanoen on mahdollista luoda puolueista riippumaton kansanvaltainen yhteiskuntajärjestys. Tämä jättää jäljelle kuitenkin erään ongelman, jolla on paljon tekemistä politiikan korruption kanssa. Tarkoitan tällä pyrkyryyttä suosivaa politiikkaa.
Määrittelen tässä pyrkyrin:
Pyrkyri on sellainen henkilö, joka joistain itsekkäistä
syistä pyrkii johonkin arvostettuun asemaan ja myös
tarpeen mukaan joustaa moraaliltaan saavuttaakseen
tavoitteensa. Pyrkyri pyrkii riippumatta siitä,
onko hänellä jotain annettavaa. Pyrkiminen ja
sitä kautta jonkin aseman saavuttaminen ovat hänelle
suurempi innoittaja kuin yhteinen hyvä.
Pyrkimisen vaihtoehto on luontainen noste. Luontaista nostetta on henkilöllä, jonka muut haluavat nostaa johonkin tärkeään edustusasemaan. Tyypillisesti jos jollain henkilöllä on jotain annettavaa, hänellä on myös poliittista nostetta.
Poliitikoista valitettavan monet ovat vallan- ja kunnianhimoisia pyrkyreitä. He ovat päässeet puolueissa vaikuttamisen ja vaalien kautta nykyiseen asemaansa. Kunnianhimo on kuitenkin johdettavan kansakunnan kannalta huono ominaisuus (tai paheeksikin sitä voisi sanoa), sillä se altistaa poliitikot korruptiolle.
Lisäksi: Mitä enemmän politiikka suosii pyrkyreitä, sitä enemmän se syrjii niitä, joilla on nostetta.
Poliitikon kunnianhimo tai rahanhimo on siis heikkous, josta kansakunnan edusta piittaamaton näkymätön osapuoli voi hyötyä kutittelemalla poliitikkoa hänen heikosta pisteestään.
Ongelman ydin on demokratian jalojen periaatteiden
mukaisesti järjestetyissä vaaleissa:
Ensin tarvitaan
ehdokkaat, jotka ovat riittävän sinnikkäitä pyrkyreitä
hakeutuakseen ehdokkaiksi. Sitten valitaan heidän
joukostaan onnekkaiden osajoukko.
Ja tässä homma menee pieleen. Juuri ehdokasasettelu
valikoi ensin kansakunnasta esiin kunnianhimoiset
pyrkyrit. Sen jälkeen kansa äänestää pyrkyreistä
suunnilleen parhaimman tuntuiset tai eniten
mainostetut vaalitavalla, jossa on paljon
toivomisen varaa.
Siis näin paha ongelma jäytää periaatteessa jokaista ns. demokraattista valtiota. Mitä tälle ongelmalle voisi tehdä?
Ehdotan ratkaisuksi nosteeseen perustuvaa valikointia pyrkyriyttä suosivan ehdokasasettelun tilalle. Se tarkoittaa menetelmää, jossa ehdokasasettelua ei olisi lainkaan, vaan ensin kansalaiset valitsisivat parhaat ja vasta sitten kysyttäisiin valituilta suostumus. Valintaan tietysti pitäisi käyttää parasta mahdollista puolueista riippumatonta vaalitapaa. Valitettavasti tämäkään ei ole ongelmaton menetelmä: Jos viisimiljoonainen kansa valitsee suoraan joukostaan 200 edustajaa, ilman jonkinlaista esivalintaa tai ehdokasasettelua, homma menee aivan älyttömäksi. Periaatteessa se voisi onnistuakin juuri nerokkaan vaalitavan ja vaalilaskennassa käytettävän tietotekniikan avulla. Mutta suomalaiset yksinkertaisesti eivät tunne useimpia muita suomalaisia voidakseen valita kaikista. Nykyisessä järjestelmässä yhden vaalipiirin ehdokkaissakin on tyypillisesti ehkä yksi tuttava mukana, jos sitäkään. Ja hänkin vielä väärästä puolueesta.
Ehkä kansakunnan voisi jakaa riittävän pieniin osiin, vaikka kuinka keinotekoisiin pikku ryhmiin, jolloin jokaisessa ryhmässä kansalaiset tuntisivat toisensa, tai ainakin oppisivat tuntemaan kohtuullisessa ajassa. Kenties vielä parempi olisi, jos kansalaiset muodostaisivat ryhmiä oma-aloitteisesti. Ryhmien koolle vain säädettäisiin minimi- ja maksimikoko. Tällöin jokaisesta ryhmästä voisivat kansalaiset valita jonkin määrän omia hyviksi tietämiään tuttuja edustajikseen. Tuttuus on tärkeää, sillä se on ainoa tapa varmistaa, että valitsijat voivat todella tietää, minkälaisia valitut ovat. Valintojen jälkeen valitut kokoontuvat alimman portaan poliittisiksi yksiköiksi, tutustuvat toisiinsa ja hoitavat samalla alimman tason paikallispolitiikkaakin. Kun valitut ovat tutustuneet toisiinsa riittävän kauan, vaikkapa yhden vuoden, he voivat valita keskuudestaan edustajat seuraavaksi ylemmälle asteelle. Näin jatketaan edelleen ylemmilläkin tasoilla, kunnes on saatu valittua maalle sopivan kokoiset eduskunta ja hallitus. Järjestelmä on hyvin maantieteellistä edustusta painottava, mutta se voidaan perustella aiemmin selitetyllä tuttuuden vaatimuksella.
Esittelin yllä prosessin, jossa kukaan ei pyri, mutta vääjäämättä jotkut tulevat valituiksi. Kunnianhimon ei siis pitäisi olla liian paljon vaikuttava tekijä. Lisäksi esittämäni malli on eräänlainen korporatismin sovellus, joten se kerännee päälleen antipatiaa ja sylkeä.
Tavallinen kansalainen tuntee kunnolla ehkä noin kaksikymmentä muuta aikuista kansalaista.
Kansakunta voitaisiin perustellusti jakaa noin 20 äänioikeutetun kansalaisen ryhmiin, joissa ryhmän jäsenet tuntevat toisensa. Kukin ryhmä nostaisi äänestämällä joukostaan jonkin määrän valittuja.
Valitettavasti, jos kustakin ryhmästä nostetaan vain yksi henkilö, järjestelmä on taipuvainen muuttumaan kaksinapaiseksi, niin kuin on tapahtunut Amerikan Yhdysvalloissa, Kreikassa ja Iso-Britanniassa.
Jos taas ryhmästä nostetaan hyvin monta, valittujen edustajien määrä suhteessa valitsijoiden määrään nousee naurettavan suureksi. Tämä taas johtaisi valtavan moniportaiseen edustukseen.
Siedettävä kompromissi voisi olla sellainen, jossa yhdessä ryhmässä olisi 100 äänioikeutettua, jotka valitsisivat keskuudestaan 10 edustajaa.
Valitut 10 edustajaa yhdistävät voimansa yhdeksän muun ryhmän edustajien kanssa, jolloin muodostuu toisen asteen ryhmä, jossa myös on 100 äänioikeutettua kansalaista.
Toisen asteen ryhmä taas valitsee keskuudestaan kymmenen. Ja niin edelleen.
Erityisistä syistä johtuen eduskunta valitsee hallituksen enemmistövertailuvaalilla, kun taas kaikissa muissa asteissa edustajien valinta tapahtuu siirtoäänivaalitavalla. Presidentin voisi periaatteessa valita suoralla kansanvaalilla enemmistövertailuvaalia käyttäen. Presidentinvaaliin tarvittavat ehdokkaat valitsisi eduskunta joukostaan siirtoäänivaalitavalla.
Vaikuttiko raskaalta? Katsopa kuinka teledemokratian avulla on mahdollista ratkaista loputkin ongelmat.
Nikolas Ojala